Ritarikunnan historia

Monet alkuperäisistä ritarikunnan määräyksistä syntyivät vastauksena ristiretkille, toiset syntyivät tarpeesta, että rohkeat ritarit olisivat palvelemassa ja suojelemassa hallitsijaansa, samoin kuin heikkoja ja vähemmän onnekkaita.

Järjestömme perustettiin vuonna 330, jotta keisarinna Konstantinus Suuri pystyi tunnustamaan ja kunnioittamaan rohkeita sotureita, jotka taistelivat hänen rinnallaan koettuaan ”pahan voimaa” vastaan Roomassa pidetyn Milvian-sillan taistelun aikana.

Suuren ylivoiman edessä, taistelua edeltävänä iltana 27.10. vuonna 312 jKr. joukko sotilaita vannoi lojaaliuttaan Konstantinus Suurelle. Valassaan he vannoivat kunnian, rohkeuden ja muiden palvelemisen nimeen. Siten ritarit puolustivat sivistyksen perusteita. Konstantinus Suuri otti vastaan heidän valansa. Bysantin ristiä kantavan lipun alla hän johti nämä ritarit voittoon. Rooman Keisari Maxentius syöstiin vallasta. Tämä taistelu tunnetaan Milviuksen (Mulviuksen) sillan taisteluna.

Pyhä Helena (Flavia Julia Helena Augusta 255-333 jKr.) oli Konstantinus Suuren äiti. Hän harrasti suuressa määrin hyväntekeväisyyttä.

Enää jäseniltä ei edellytetä ”…taistelukoulutettua hevosta, kolmea keihästä ja hyväkuntoista aseistusta…”. Mutta edelleen Ritarit kannattavat samoja ihanteita, mitkä johtivat nuo Konstantinuksen ensimmäiset Ritarit voittoon.

Vuoden 1291 jälkeen suurmestarien (aateliset) määräykset etsivät uusia tehtäviä olemassaololleen. Joistakin tilauksista tuli monarkiaalisia määräyksiä, toisista tuli Kontranaattisia, Järjestyksellisiä, Orionin tai Kunniamerkkijärjestyksiä, kun muut voimakkaat herrat seurasivat esimerkkiä ja loivat omat käskynsä. Vuonna 1525 vain neljä näistä määräyksistä säilyi.

Kun monarkistiset määräykset tulivat tarpeettomiksi, niistä tuli kunniamerkintöjä, joissa palkitaan yksittäisen jäsenen aikaisempi käyttäytyminen, eikä välttämättä hyväntekeväisyystavoitteita.

Nykyajan ritarista ja ladystä kehittyi hyväntekeväisyyteen keskittyviä elimiä, jotka kouluttavat yleisöä, auttavat köyhiä, sairaita ja muita hyviä tekoja tunnustaen samalla hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden suorittaneet.

Perinteiden mukaisesti ja muinaisen perussäännön nojalla suurmestarilla on valta myöntää ritarityö omissa määräyksissään. Määräyksissä käytetään Chevalier / Sir tai Dame / Lady kunniamerkkiä. He pyrkivät edelleen tarjoamaan johtamista, joka parantaa sivilisaatiota noudattaen voimakkaita konsepteja, jotka inspiroivat ensimmäisiä vanhoja ritarit.

Määräyksen edellyttämien korkeiden standardien takia jäsenet hyväksytään heidän merkittävien saavutustensa, ammatillisten saavutustensa, omistautumisensa filantropian ja hyväntekeväisyystarpeiden perusteella.

Pyhän Konstantinuksen Ritarikunnan perinteitä jatketaan useissa nykyaikaisissa ritarikunnissa tänä päivänä. Yksi näistä on Perinneriritarikuntamme, joka on sitoutunut ylläpitämään ja edistämään ritarikuntien historiasta periytyviä korkeita eettis-moraalisia arvoja yhteiskunnassamme.