Historia

Suuren ylivoiman edessä, taistelua edeltävänä iltana 27.10. vuonna 312 jKr. joukko sotilaita vannoi lojaaliuttaan Konstantinus Suurelle. Valassaan he vannoivat kunnian, rohkeuden ja muiden palvelemisen nimeen. Siten ritarit puolustivat sivistyksen perusteita. Konstantinus Suuri otti vastaan heidän valansa. Bysantin ristiä kantavan lipun alla hän johti nämä ritarit voittoon. Rooman Keisari Maxentius syöstiin vallasta. Tämä taistelu tunnetaan Milviuksen (Mulviuksen) sillan taisteluna.

Pyhä Helena (Flavia Julia Helena Augusta 255-333 jKr.) oli Konstantinus Suuren äiti. Hän harrasti suuressa määrin hyväntekeväisyyttä.

Vaikka ritarikunnan perusti alunperin kristittyjen pyhimys, nykyään sen jäsenet ovat monien uskontojen ja kansallisuuksien edustajia. Enää jäseniltä ei edellytetä "...taistelukoulutettua hevosta, kolmea keihästä ja hyväkuntoista aseistusta...". Mutta edelleen Ritarit kannattavat samoja ihanteita, mitkä johtivat nuo Konstantinuksen ensimmäiset Ritarit voittoon.

Pyhän Konstantinuksen Ritarikunnan perinteitä jatketaan useissa nykyaikaisissa ritarikunnissa tänä päivänä. Yksi näistä on Perinneriritarikuntamme, joka on sitoutunut ylläpitämään ja edistämään ritarikuntien historiasta periytyviä korkeita eettis-moraalisia arvoja yhteiskunnassamme

Milviuksen sillan taistelu

Milviuksen sillan taistelu käytiin 28.10.312 Rooman keisari Konstantinus I Suuren ja Rooman keisari Maxentiuksen välillä. Kun Konstantinus onnistui lyömään Maxentiuksen joukot, länsimainen sivistys muuttui pysyvästi.

Taistelun syynä oli Konstantinuksen ja Maxentiuksen välinen viisi vuotta kestänyt kiistely Rooman keisarikunnan läntisen osan hallitsemisesta. Vaikka Konstantinus oli läntisen Rooman keisarin Constantius Chloruksen poika, ei silloinen järjestelmä turvannut vallanperiytymistä. Kun Constantius Chlorus kuoli 25.7.306, Konstantinukselle tarjottiin vain alakeisarin eli caesarin arvo, vaikka sotilaat julistivat hänet augustukseksi, vahvemman vallan omaavaksi keisariksi 28.10.306. Roomaa hallitsi keisari Maximianuksen poika Maxentius. Keisarinvalta oli silloin jaettu kahden augustuksen ja kahden caesarin kesken nelijaon periaatteella. Sekä Konstantinus että Maxentius vaativat keisari augustuksen arvonimeä. Vuonna 308 Maxentius ja Galerius valittiin yhdessä augustukseksi. Konstantinus jatkoi Britannian ja Gallian provinsien hallitsijana caesarina. Konstantinus ja Maxentius olivat lankoja keskenään. Vuonna 312 molemmat olivat kääntyneet avoimesti vihamielisiksi toisilleen. Syynä oli paljolti Maximianuksen vehkeilyjen syytä. Maximianus petkutti sekä poikaansa että Konstantinusta yrittäessään palata valtaan. Konstantinus kuitenkin teloitutti hänet vuonna 310. Kun Galerius kuoli seuraavana vuonna, käytiin kiivas taistelu vallasta. Kesällä 312 Konstantinus kokosi joukkonsa ja päätti selvittää asian voimakeinoin.

Hän valloitti helposti Pohjois-Italian ja oli alle 10 kilometrin päässä Roomasta, kun Maxentius päätti keskittää joukkonsa Milviuksen sillan edustalle. Kivisilta on olemassa vielä tänäkin päivänä. Se johdattaa Via Flaminia-tien Tiberin yli Roomaan. Asemien pitäminen oli ratkaisevaa Maxentiukselle, mikäli hän halusi pitää kilpailijansa poissa Roomasta, missä senaatin oletettiin suosivan ketä tahansa kaupungin valtaajaa. Saapumisensa jälkeen Konstantinus ymmärsi tehneensä väärän arvion. Maxentiuksella oli paljon enemmän sotilaita kuin hänellä. Joissain lähteissä väitetään voimasuhteiden olleen 1:10, mutta todennäköisemmin voimasuhteet olivat 1:4. Joka tapauksessa Konstantinuksella oli suuret haasteet edessään.

Lokakuun 27 päivän illalla, kun armeijat alkoivat valmistella taisteluja, Konstantinuksen kerrotaan nähneen näyn laskevaa aurinkoa katsellessaan. Kreikan kirjaimet Chi ja Ro, jotka merkitsevät Kristusta, olivat auringossa yhteen punoutuneina ristin kanssa ja mukana näkyi selitys: "Tämän merkin alla tulet voittamaan". Konstantinus, joka oli tulloin pakana, merkitytti sotilaittensa kilvet tällä symbolilla. Sitten Konstantinus valitsi viisikymmentä parhainta ritariaan henkilökohtaisesta keisarillisesta henkivartiokaartistaan, Praepositi Laberorum, kantamaan lippua vuorotellen harteillaan. Näiden miesten ainoa velvollisuus oli lipun ympäröiminen ja ritarillinen puolustaminen. He olivat joukosta voimakkaimpia, urhoollisimpia ja parhaita lipun puolustajia.

Seuraavana päivänä armeijat ottivat yhteen ja Konstantinus selvisi voittajana. Konstantinus tiedettiin taitavaksi kenraaliksi ja hän alkoi työntää Maxentiuksen armeijaa taaksepäin kohti Tiber-jokea. Maxentius päätti perääntyä ja ryhmittää joukkonsa uudelleen Roomaan. Mutta sieltä ei ollut muuta pakotietä kuin Milviuksen silta ja Konstantinuksen joukot aiheuttivat perääntyvälle armeijalle suuria tappioita. Lopulta laivoista rakennettiin silta Milviuksen sillan viereen, jota pitkin moni pakeni. Ne, jotka rantautuivat Tiberin pohjoisrannalle, otettiin joko vangeiksi tai tapettiin. Maxentius surmattiin niin ikään. Pian tämän jälkeen Konstantinus saapui Roomaan ja hänet julistettiin Augustukseksi.

Hän omisti Milviuksen sillan taistelun voiton kristittyjen Jumalalle, ja käski lopettaa kaikenlaisen uskonnollisen vainoamisen hänen kuningaskuntansa alueella. Saman määräyksen hän oli antanut jo koskemaan Britanniaa ja Galliaa vuonna 306. Keisarin suojeluksessa kristinusko laajensi suosiotaan. Konstantinus Suuri kääntyi kuitenkin itse kristityksi vasta vähän ennen kuolemaansa.